Pakina: Pilke silmäkulmassa jaksaa välillä raskastakin hommaa

Tässä kohtaa pitäisi varmaan kirjoittaa kuolemattomat lauseet, joita tulevat päätoimittajat pitäisivät huoneentaulunaan hamaan tulevaisuuteen. Vaan eipä synny sellaisia, pää on tyhjä.

Olokin on aika tyhjä. Se on oikeastaan hyvä, silloin tietää antaneensa kaikkensa. Olisihan se oikeastaan kummallista, jos 17 vuoden jälkeen yhä pursuaisi ideoita ja tarmoa. Tämä oli tässä, seuraava jatkakoon.

Arvaamatonta

En uskalla edes laskea, kuinka monta pääkkäriä, pakinaa, vai miksi näitä nyt pitäisi kutsua, olen Ikkunaan kirjoittanut. Se on ollut etuoikeus, mutta myös rassannut mieltä.

Mottona olen pitänyt, että jos pääkirjoituksessa ei ole mielipidettä, sitä ei sitten kannata edes kirjoittaa. Ja kenenkäs muun mielipiteitä minä olen osannut kertoa kuin omiani.

Palaute on näissä hommissa aina yllättävää. Koskaan ei voi tietää, mitä takaisin tulee. Tilanne on kuin ukkomiehellä, joka viikonlopun reissulta palattuaan heittää ovenraosta ensin karvalakin sisään. Vastaanoton laadun ratkaisee se, tuleeko karvareuhka takaisin raadeltuna vai kuuluuko vain hyväksyvää hyrinää.

Hyvin pohditut ja perustellut jutut eivät yleensä hetkauta. Kiireellä, viime hetkellä, vara-aiheen vara-aiheesta riipaistut sepustukset aiheuttavat sitten pöhinää senkin edestä, kuten nykyään tavataan sanoa.

Lauluntekijätkin sanovat, että olisivat upporikkaita, jos tietäisivät, mikä biisi menestyy. Useinhan se hitti on sitten se albumin viimeinen kappale – täytekappale. Se, joka on vedetty lonkalta ilman paineita.

Vitsinikkari

Senkin voin nyt kertoa, että yhtään Tuuletus-Ikkunaa en ole kirjoittanut, vaikka sitä palstan alkuaikoina sitkeästi väitettiin.

Vitsit olen kirjoittanut. Uskokaa tai älkää, mutta kaikki Suomen vitsit on läpi käyty 17 vuoden aikana, parhaat parikin kertaa. Välillä on pakannut hymyilyttämään, kun lukijat ovat kyselleet, että mistä minä löydän niin paljon Vaasa-aiheisia vitsejä. No, jääköön se salaisuudeksi.

Vaasalaiset ovat onneksi huumorintajuista porukkaa ja ymmärtävät, kun asioista kirjoitetaan pilke silmäkulmassa. Kiitos siitä. Se auttoi jaksamaan.

Vesa Koivumäki