Pakina: Nyt sattui niiloa pahasti

En tiedä onko enää, mutta aikoinaan urheilutoimittajilla ja Suomen hiihtoliitolla oli epävirallinen kerho nimeltään Hiihtoniilot. Taisi tosin sekin toiminta loppua Lahden 2001 dopingkisoihin.

Mutta, Hiihtoniiloilla oli olemassa oikein jäsenkortti ja sen saivat vain oikeat hiihtoniilot. Hiihtoliitto piti niiloistaan huolta ja jäsenkortin omistajat olivat asemastaan ylpeitä. Oltiinhan yhteisellä hiihdollisella asialla.

Luulin, että urheilutoimitusten niilot ovat menneisyyttä. Urheilun suomettumisen aika olisi ohi ja Lahden 2001 jälkeen terapiansa läpi käyneet ja lääkityksensä kohdalle saaneet intoilija jo eläkkeellä.

Mutta ei, koronaepidemia kyseenalaisti urheilujournalismin. Kieltämättä urheiluruutujen aiheet ovat nyt olleet välillä huvittavia enkä yhtään ihmettele, etteivät ihmiset ole malttaneet olla asiasta piruilematta urheilutoimittajille.

Ja taas mutta, urheilutoimittajilla ei ole yhtään huumorintajua. Mika Saukkonen, Kaj Kunnas ja kumppanit ovat loukkaantuneet. Iltasanomien Lari Vesanderin mukaan ilkkujat tekevät itsensä naurettaviksi. Närkästyksellä ei ole rajaa.

Hallituksen linjaus, että urheiluakin saa pikku hiljaa alkaa harrastaa, näytti olevan urheilutoimittajille suurempi asia kuin itse urheilijoille. Voi sitä intoa ja riemua, mikä paistoi urheiluniilojen kasvoilta.

On tämä aikaa, opettajia ei tahdo saada kirveelläkään työpaikalle, kun toimittajat pitää sitoa ketjuilla puuhin kiinni, etteivät ryntää kentälle töihin. Kumpikin perustelee työtään sen tärkeydellä ja – raskaudella.

Outo vastaus

Mustasaaren suomenkielinen kunnallisjärjestö (MSK) teki kyselyn kunnan suomenkielisille asukkaille. Kiitosta jaettiin, mutta kuten me toimittajat tapaamme tehdä, keskitymmekin niihin ikäviin asioihin.

Suomenkieliset eivät kokeneet olevansa joka asiassa tasavertaisia ruotsinkielisten kanssa. No, ei tämäkään mitään, mutta MSK:n puheenjohtajan Jane Trygg-Kaipaisen kommentti Ilkka-Pohjalaisessa hämmästytti.

Hän sanoi, että on ottanut suomenkielisten epäkohdat esille monta kertaa. Yleinen selitys on ollut, että ruotsinkieliset joutuvat kokemaan vastaavanlaista kohtelua muualla Suomessa.

Trygg-Kaipaisen toteamus, että kaltoin kohtelua puolustetaan Mustasaaressa väärin argumentein, on lievistä lievin. Kääntäenhän voidaan ajatella, että muualla Suomessa saadaan sitten potkia ruotsinkielisiä mielin määrin, koska Mustasaaressa tehdään samoin suomenkielisille.

Vesa Koivumäki