Pakina: Muistamisen arvoinen joulu

Ennen vanhaan aikuiset puhuivat siitä, millaista oli sotajouluina 1939 sekä 1941, 1942 ja 1943. Tulevaisuudessa kai puhuta siitä, millaista oli koronajouluna 2020.

Poikkeuksellistahan tämä on, ja ikävää. Joulu on aivan omanlaisensa juhla, johon osana kuuluu perheen ja erityisesti suvun vanhimpien jäsenten muistaminen.

Nyt vastuullisuus, ei vain itsestä, vaan myös muista, on tärkeämpää. Tervehdyskäynnit ja kylään kutsuminen eivät ole epäkohteliaisuutta, vaan välittämistä läheisestä.

Kekseliäisyyttä ei kuitenkaan ole kielletty. Sen osoitti Vaasan Metsäveikkojen pukkipalvelu, joka käy tilattaessa koputtelemassa ikkunoihin, soittaa tai tapaa lapset netissä.

Koko vuosi on ollut arvaamaton. Ikkunassakin oli tarkoitus palata työpaikalle syyskuun alussa, mutta vain päivää paria aikaisemmin asia peruttiin. Ja lehti tehdään yhä etänä.

Samaa epävarmuutta elämme joulunodotuksen kanssa. Minä hetkenä hyvänsä puhelin saattaa pirahtaa ja odotetut jouluvieraat soittavat, että nyt nenä vuotaa, jäämme kotiin.

Taas pätee sanonta, että kun ei paljoa odota, pettyy vähemmän. Tämä joulu on arvaamaton. Kun tätä joskus muistelemme ja lapsille kerromme, voimme kiittää, että asiat ovat taas paremmin.

Niin nekin, jotka sotajoulut joutuivat kokemaan, kiittivät rauhasta ja siitä, että perheet ja suvut voivat taas olla yhdessä ja kokoontua joulun viettoon. Ensi jouluna tämä on ohi!

Vesa Koivumäki