Pakina: Korona muuttaa näkökulmaa

Koronarajoitukset tiukkenevat taas kolmeksi viikoksi. Ensi viikolla tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun siirryin etätöihin. Ikkuna on ilmestynyt lukijalle kuten aina ennenkin, mutta täällä tekijäpäässä muutos on ollut suuri.

Työn ja kahvinkeittelyn ohella on tullut tarkkailtua pihapiirin tapahtumia aivan uudesta näkökulmasta. Pienellä omakotitontin kokoisella maapläntillä tapahtuu vuodessa yllättävän paljon.

Pitänee korostaa, että tapahtumaksi olen luokitellut sellaiset asiat, kuin fasaanipoikueen kipitys tien yli, tuulen kaatama vaahtera, postimopon pyörähdys portilla, kompostin lämpömittarin värähdys ja lumentulo katolta.

Tänä aikana tontilla on vieraillut yllättävän paljon lintulajeja. Harakoita on tuhottomasti, mutta nyt myös yksi varis on tuttu vieras. Sen toinen siipi roikkuu ja luulin sitä ensin rammaksi, mutta mitä vielä, se lehahti komeasti lentoon, kun yritin ottaa sen kiinni.

Käpytikka käy joka päivä talimakkaralla lounaalla ja viime viikolla kuvasin mustarastasnaarasta terassin kaiteella. Luulin ensi että ”kottarainen jukolauta”, mutta mustarastasnaaraan nokka ei olekaan keltainen, eikä se ole täysin musta.

Harakat, nuo lintujen neropatit ja kiusankappaleet, keksivät joka viikko uuden keinon päästä tinttien apajille. Siinä sitten etätyöläinen vetää kumisaappaat jalkaan ja käy siirtämässä talimakkaran uuteen paikkaan, harakoiden ulottumattomiin.

Syksyllä orava ja närhi olivat touhuissaan tammenterhojen kanssa, aamusta iltaan. Mihin lie ne piilottaneet. Närhi toki tyytyi peittelemään terhot aika usein vain lehdillä. Siellä ne ovat edelleen lumen alla.

Paitsi, että etätyössä on oppinut tuntemaan eläinmaailman tavat ja rytmit, tielle päin antava ”työhuoneen” ikkuna on opettanut lenkkeilijöiden, sauvakävelijöiden ja koiranpissattajien aikataulut ja jopa kävelytyylit.

Meidän postilaatikko on ohittamaton paikka monelle koirille. Eikä ihme, siihen tyttären koiratkin aina paikallaolonsa merkkaavat. Eli ei haittaa, meidän postilaatikon tolppaan ja hankeen on lupa pissata.

Näin korona opettaa paljon uutta omasta pihasta ja kevät tuo tullessaan uusia mielenkiinnon kohteita. Puiden silmujen aukeaminen ja luonnon herääminen talven horroksesta on ihmettelemisen arvoinen asia.

Tällaisia pieniä asioita ei ehtinyt ennen koronaa miettimään eikä varsinkaan havainnoimaan. Ja kun tarkemmin ajattelee, ovatko ne pieniä asioita? Ehkä pieniä asioita ovatkin ne työpaikalla olleet ”tosi tärkeät asiat”.

Vesa Koivumäki