Pakina: Boomerina on ihan kiva olla

Muistan kuin eilisen päivän, kun ajelin hopeanharmaalla Honda Civicillä Lepikon leirikeskukseen miesten iltaan. Se oli keski-ikäisille miehille ja luvassa oli kahvia, sauna sekä samanhenkistä keskustelua.

Muuten hyvä, paitsi että minä olin porukan nuorin – ylivoimaisesti. Olin kolmekymppinen ja koin potevani keski-iän kriisiä. Sen ikäisenä laskin, että mies elää noin 60-vuotiaaksi, joten olin juuri elinkaareni puolivälissä.

Nyt jälkeenpäin ymmärrän miksi viisi- ja kuusikymppiset elämän karaisemat karjut katsoivat minua kieroon. He varmaan miettivät, mitä tuo teini täällä tekee.

En löytänyt Lepikosta ketään, jonka kanssa olisin voinut jutella edes säästä. Pettynyt olin myös siihen tunnelmaan ja asenteeseen, mikä siitä porukasta huokui.

Mieleeni jäi eräskin partanaamainen opettaja, joka haukkui oppilaansa susiksi, työssään hän ei nähnyt mitään hyvää. Muut nyökyttelivät myöntävästi ympärillä.

Tuoltako minunkin tulevaisuuteni näyttää? Hörppäsin Lepikon maittavat kahvit, mutustelin pullan ja käänsin Civicin valot kohti kotia. Keski-iän kriisini oli muistaakseni ohi. Lepikko ajoi asiansa.

Paraneen vain

Liekö Lepikon ansiota, mutta elämä tuntuu sitä mukavammalta, mitä vanhemmaksi tulen. Kaikenlaisia kriisejä on ollut, turhia, tarpeellisia ja tosi ikäviäkin, mutta ei enää ikäkriisejä.

Wikipedian mukaan keski-ikä on 40–65 vuotta. Eräs viisas on sanonut, että keski-ikä on enemmänkin tunne kuin fyysinen ikä. Minusta tuntuu, että elän yhä keski-ikää ja toivottavasti vielä jonkin aikaa.

Tähän viittaa vahvasti se, että minulla on autossa vetokoukku ja pihassa peräkärry, keittiön laatikossa kolme taskulaskinta, ähkin ja huokailen ja yöllä tyynyn poskeen jättämä rantu näkyy vielä työpaikallakin.

Me vipeltäjät

Ikäjuttu tuli mieleen Pitääkö olla huolissaan -ohjelmasta. Siinä Miika Nousiainen kysyi, että mitä ovat keski-ikäiset, nuo ihmiskunnan värittömät vipeltäjät. Nuorissa on sentään tulevaisuus ja vanhuksia kunnioitetaan.

Keski-ikäisille on keksitty uusi moderni nimikin: boomer eli kalkkis. Boomereita ovat sodan jälkeen vuosina 1946–1964 syntyneet. Nimi on lähtöisin mistäpä muualta kuin Amerikasta.

Meille vastataan, että okei boomer, kun kerromme omaa vankkaa kokemuksen syvän rintaäänen sanelemaa totuutta millenniaaleille, sukupolvelle, joka tuli täysi-ikäiseksi kolmannen vuosituhannen alussa.

Kestän tuon, enkä loukkaannu enkä ahdistu. Jääköön se edelleen millenniaalien yksinoikeudeksi.

Vesa Koivumäki