Pakina: Ajatus ystävästä tuo hymyn

Perjantaina maailma muuttuu vaaleanpunaiseksi. No ei ehkä täysin, mutta sydämiä lentelee normaalia enemmän Ystävänpäivän johdosta. Rakkautta ja ystävyyttä on juhlistettu Suomessa 1980-luvulta alkaen. Kalenteriin se merkittiin vuonna 1987 Suomen Punaisen Ristin aloitteesta.

Muualla maailmassa päivää on juhlistettu huomattavasti kauemmin. Esimerkiksi Englannissa Henrik VIII teki Pyhän Valentinuksen muistopäivästä virallisen juhlapäivän jo vuonna 1537.

Rakkaita ja ystäviä muistetaan tällä viikolla monin tavoin. Vuonna 2014 ystävänpäiväkortteja lähetettiin Suomessa vielä yli kolme miljoonaa. Niiden suosio laskee vuosi vuodelta kuin se kuuluisa lehmän häntä.

Ystävänpäiväyllätys

Viime vuonna yllätyin löytäessäni postilaatikostani kaksi ystävänpäiväkorttia. Kaksi ystävistäni oli sulkenut facebookin ja päättänyt ”palata vanhaan hyvään aikaan”. Heille se tarkoitti muun muassa kynään tarttumista ennen Ystävänpäivää, postimerkin nuolemista, sinetin painamista. Nostalgia sikseen. Surullinen fakta lienee, että postikortit ovat auttamattomasti hieman vanhanaikaisia.

Kaikenlainen viestittely on siirtynyt someen, myös Ystävänpäivänä lähetettävät sydämet. Hyvältä nekin tuntuvat, mutta se käsin kirjoitettu kortti.. se jokin siinä on. Nuorempi sukupolvi tuskin tuntee samoin.

Tärkeintä on kuitenkin muistaa, eikä vain Ystävänpäivänä. Jokainen ystävä on muistamisen arvoinen, vuoden jokaisena päivänä. Liian harvoin tulee kerrottua, kuinka suuri merkitys heillä on. Selittelylistaan kirjautuvat helposti ruuhkavuodet, väsymys, kiire, kiire ja kiire.

Ystävyyttä ei riko aika eikä välimatka. Joskus riittää, että tavataan kerran viidessä vuodessa. Toisissa suhteissa yhteydenpito vaatii hieman enemmän yhdessäoloa. Ei ole yhtä tapaa hoitaa ystävyyttä, mutta ilman hoitoa sekään ei voi hyvin. Ystävänpäivä on hieman kuin muistutus siitä.

Ystävä koskettaa

Askartelimme alkuviikosta tyttäreni kanssa ystävänpäiväkortteja, ja hänellä oli selvä missio: jokainen hoitokaveri on kortin arvoinen. Äkkiseltään hän laski, että niitä on tehtävä 19 kappaletta. Minä sain tehtyä kaksi korttia ja mietin kauan kenelle ne antaisin.

Jos päättäisin samoin kuin tyttäreni, kortteja olisi tehtävä aikamoinen pinkka. Kaikkia minulla ei ole kunnia kutsua ystävikseni, mutta moni on koskettanut elämääni jollain merkittävällä tavalla. Ystävät ovat kuin enkeleitä. Aina heidän tehtävänsä ei ole pelastaa, pelkkä ajatus heistä nostattaa hymyn huulille.

Katja Lahti