Nyt tehtiin hyvä liikuntateko

Öjbergetille avattiin elokuun lopussa kuntoportaat. Hintalappu oli 80 000 euroa ja mölinä oli valmis. Rappusista tuollainen hinta?

Portaat oli nähtävä ja koettava, siispä sinne minäkin hurautin lenkkeilyvarusteissa. Sää oli sopiva ja arki-iltana tungos kohtuullinen.

Kyllä, hiihtokeskuksen pihassa oli viitisenkymmentä autoa ja kymmeniä ihmisiä portaissa menossa ylös ja alas, kukin tyylillään. Kaikki silti mahtuivat mukaan.

Viikonloppuna oli työkaverini mukaan ollut kuntoilijoita ruuhkaan asti. Jotkut jopa koiran kanssa, mikä ei kyllä kuulu asiaan, jos tilaa ei ole kaikille tarpeeksi.

Kiipesin portaat ylös viidesti ja viimeisellä kerralla näkötorniin asti, maisemia ihailemaan. Reipas nousu kirpaisi kivasti pohkeissa ja nosti hien pintaan.

Minä, joka en ole juoksijatyyppiä, en luonteeltani enkä fyysisiltä ominaisuuksiltani, nautin illasta. Mielestäni 80 000 euroa portaista ei ollut yhtään liikaa.

Ajatellaanpa vaikka Botniahallia. En ole käynyt siellä kertaakaan kuntoilutarkoituksessa ja se on sentään ollut paikallaan vuodesta 1997 ja maksoi miljoonia.

En ole myöskään kuntoillut Elisa-stadionilla. Se valmistui vuonna 2016 ja maksoi 16,5 miljoonaa euroa.

Näin kun verrataan käyttäjämääriä ja kustannuksia, Öjbergetin portaat ovat Vaasan kaupungilta loistava liikuntateko.

Sanottakoon, että kylmiltään portaisiin ryntääminen ei unohdu pariin kolmeen päivään. Siitä pitivät 1 355 (5x271) askelmaa ja kipeät pohkeet huolen.

Mutta sillä se lähtee millä tuleekin. Taidan käydä Öjbergetin portaissa tänä iltana uudestaan. Ja kyllä, toivon sinne syksyksi valaistusta, vastaan liikuntatoimenjohtaja Mika Lehtosen kaupunkilaisille esittämään kysymykseen.

Meitä sorsitaan

Tuomarivirhe vei taas Suomelta maalin. Nyt olisi tullut tasapeli Italian kanssa jalkapallon EM-karsinnoissa ja paikka lopputurnauksessa olisi ollut entistä lähempänä.

Huhtikuussa Suomen naisilta vietiin jääkiekon maailmanmestaruus hylätyn jatkoaikamaalin takia.

Herää kysymys, miksi näitä tulee aina Suomelle?

Tuntevatko esimerkiksi ruotsalaiset samoin, vaikka ovatkin varsinaisia hannuhanhia. En edes jaksa muistaa montako epäreilua tappiota Suomi on kärsinyt lajissa kuin lajissa.

Pikkupojasta asti muistan, kuinka jotakin Lätsä-Pekkaa tönittiin Suomi–Ruotsi-maaottelun kymppitonnilla, eikä Suomen joukkueen protesti tietenkään mennyt läpi.

Onko tämä kansallista vai yleismaailmallista ajattelua?

Vesa Koivumäki