Armeija hoitaa koulukiusattuja

Ylen aamu-uutiset pysäyttivät. Entisaikojen simputuslaitos armeija joutuu nyt hoitamaan koulukiusattuja.

Varusmieskyselyt osoittavat, että kaikkiaan viittä prosenttia palvelukseen astuneista on kiusattu koulussa paljon tai usein, ja tämä johtaa ongelmiin myös intissä, jopa keskeyttämisiin.

Pääesikunnan koulutuspäällikkö prikaatinkenraali Jukka Sonninen sanoi uutisissa, että on pöyristyttävää, jos noin suurta osaa suomalaisista kiusataan kouluissa.

Positiivista tässä uutisessa on se, että armeija ottaa nyt kopin nuorista kiusatuista miehistä ja naisista. Intissä tyyli on näköjään muuttunut.

Ikävää on se, että kaiken maailman kiva koulu -projektit sun muut eivät ole tepsineet. Kiusaaminen on kouluissa laskussa, mutta vain hienoisessa. Nollatoleranssi ei toimi.

Oikealla tiellä

Varusmieskoulutuksessa on ryhdytty ajattelemaan psyykkistä ja sosiaalista koulutusta uudella tavalla. Nämä tulevat myös uuteen koulutusohjelmaan mukaan.

Syytäkin on, jos palvelukseen astujista 5–10 prosenttia on kiusattu koulussa enemmän kuin vähän.

Katsoin Yleltä sarjaa Naissotilaat. Siinä näkyi armeijan uusi koulutustyyli. Se oli kannustava ja huolehtiva, mutta tiukka.

Alokkaiden cooperintesti ja ensimmäinen kovapanosammunta olivat hellyttävää katsottavaa. Nuoret naiset olivat sisukkaita ja motivoituneita, vaikka kaikki ei mennyt ihan putkeen.

Alokkaat saivat kuitenkin onnistumisen tunteita ja se oli tärkeää jatkamisen ja itsetunnon kannalta. Toivottavasti nykypäivän armeija on todellisuudessakin tuollaista, eikä vain tv-sarjoissa.

Kiusaa vai ei

Nimittely on yksi kiusaamisen muoto. Kunnallisalan kehittämissäätiön teettämässä tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten suhtautumista nimittelysanoihin.

Tiedä sitten, ovatko mies-päätteiset sanat, kuten puhemies nimittelyä, mutta sitä kysyttiin myös ja sen melkein kaikki hyväksyivät.

Myös puolueiden nimittely kuten kepulainen, persu ja sossu olivat hyväksyttäviä, mutta kun puhutaan ryssistä, hurreista, rättipäistä, suvakeista ja neekereistä, alkaa paheksunta.

Se oli odotettua, jo Tuntemattoman sotilaan Honkajoki korjasi puskaryssänsä pensasneuvostoliittolaiseksi ja hurreista puhutaan kiltimmin rantaruattalaisina.

Toisinaan nimittely tuo väriä kieleen ja kuvaa osuvasti kohdetta, kuten kukkahattutäti, viherpiipertäjä tai setämies, mutta niistäkin toki loukkaannutaan.

Vesa Koivumäki