Pääkirjoitus: Vastuullisuus voittaa lopulta

Kirjailija Sofi Oksasen mielestä ahdistelijoiden kuvat pitäisi julkaista lehdissä.

Mikäs siinä, minulle sopii, jos Sofi Oksanen takaa, että jokainen kuvansa lehteen saava henkilö on oikeasti ahdistellut seksuaalisesti kanssaihmisiään.

Se taas ei olekaan niin yksinkertainen juttu. Oikeusvaltiossa ilmiannon kohde on vasta epäilty, vaikka tunnustaisi ja syytetty yllätettäisiin ”savuava ase” kädessä.

Siitä seuraa aina oikeudenkäynti, joka päättää, onko syytetty syyllinen vai ei. Sitten voisi kuvan julkaista, jos niin sovitaan.

Tosielämässä tässä vaiheessa tärkeät ja tunnetut henkilöt on jo kuvattu ja kerrottu moneen kertaan, joten lienee turha enää keräillä heistä isompia kuvakollaaseja.

Sofi Oksanen kertoo kirjoissaan Neuvostoliiton mielivallasta Virossa. Siksi ihmettelen, miksi myös hän käyttäisi mielivaltaa, Suomessa vuonna 2017.

Minä en ottaisi lehtimiehenä sitä riskiä, että vaikkapa sadasta julkaistusta ahdistelijasta yksikin olisi väärä ilmianto. Se olisi oikeusmurha.

Suunniteltu hyökkäys. Tästä tullaankin sujuvasti aiheeseen median luotettavuus. Olen huomannut, että sosiaalisessa mediassa haukutaan nykyään kovin sanoin lehdistöä.

Sanotaan, että toimittajat kirjoittavat valheita ja omia tarkoitusperiään myötäileviä juttuja. Suuremmassa salaliitossa lehdet ovat päättäneet salata asioita lukijoiltaan.

Tällainen kirjoittelu on joillekin mannaa. On annettu pieni kipinä, johon kärkkäimmät ovat tarttuneet, ja liekki on syttynyt.

Jotkut kutsuvat näitä tykkääjiä, kommentoijia ja jakajia hyödyllisiksi idiooteiksi. En nyt sanoisi niinkään, mutta Amerikassa saattaa joku tuntea pian itsensä idiootiksi.

Facebook tekee siellä palvelun, josta kukin käyttäjä näkee, kuinka monta kertaa on peukuttanut venäläisen trollitehtaan tekemää uutista. Tämän palvelun voisi lanseerata Suomeenkin.

Totuus tavoitteena. Uskon, että tämä valeuutissoppa päättyy lopulta vanhan ja vastuullisen median voittoon.

En ole tavannut yhtäkään toimittajaa, joka valehtelisi jutussaan tarkoituksella. Virheitä tulee, se on selvä, mutta ne korjataan, toisin kuin sosiaalisessa mediassa.

Uskokaa tai älkää, mutta toimittajan työ on kutsumusammatti, samoin kuin lääkärin, sairaanhoitajan tai jonkun muun auttajan. Toimittajalla on halu kertoa totuus, vaikka se olisi oman maailmankatsomuksen vastainen.

Sosiaalisessa mediassa kirjoittajan tarkoitusperiä voi vain arvailla.

Vesa Koivumäki

>>>>>>> Stashed changes