Pääkirjoitus: Vain aito kelpaa katsojalle

Aku Louhimiehen tapa ohjata ja kohdella näyttelijöitään on tuomittu niin moneen kertaan, etten ota siihen asiaan kantaa. Oikeastaan ei minulla olisi siihen harteitakaan.

Yhtä asiaa kuitenkin ihmettelen. Sitä, että A-studiossa puhuneen näyttelijätyön lehtorin mukaan elokuvanteossa pitäisi aina olla turvallinen ja hyvä olo. Totta kai saa olla, ja jos on, niin kiva, mutta miten se näkyy lopputuloksessa?

Olen käynyt aika monessa teatterin infossa ja katsellut televisiosta, kun näyttelijät kertovat valmistautumisestaan rooleihin. He sanovat pyrkivänsä samaistumaan roolihenkilöönsä.

Jotkut jopa niin, että rooli pukkaa pintaan kotonakin. Se kuulemma kuuluu näyttelijän työhön.

Aitoa vaaditaan. Pystyykö näyttelijä näyttelemään synkkää roolia, jos hänellä on mukavaa? Menemättä epämukavuusalueelle, jota sivumennen sanoen monessa muussa ammatissa joutuu tekemään tämän tästä.

Näyttelijä on nimensä mukaisesti näyttelijä, ja ehkä hyvä näyttelijä pystyy itkemään aidon näköisesti, vaikka sisimmässään nauraa. Huonoa pitää piinata niin pitkään, että hän itkee oikeasti.

Ihmisten silmä on tarkka tunteiden kanssa. Huijaus ei mene läpi, eikä sellainen kiinnosta ketään. Tuskin Tuntematon sotilas olisi kassamagneetti sen vuoksi, että sen tekeminen oli kivaa.

Ihmiset vaativat nykyään aitoja, yhä enemmän oikealta elämältä näyttäviä elokuvia. Sanotaanko, että mikään ei riitä, ja se ilmeisesti ajaa ylilyönteihin. Louhimies myönsi tämän.

Apea tunnelma. Pihlajamaan Musiikki lopettaa toimintansa Vaasassa. Jäljelle jää vain yksi, Botnia Musiikki, joka yrittää paikata Pihlajamaalta jäävää tonttia.

Seinäjoki on ollut varsinkin kevyen musiikin harrastajien Mekka. Siellä on kolme liikettä täynnä kitaroita ja muuta soittovermettä, mutta, mutta...

Aneeminen on nykyään tunnelma Seinäjoellakin. Syy on internetin. Saksalainen Thomann sanelee hinnat, ja verkkokaupan ostokset kannetaan kotiovelle parissa kolmessa päivässä.

Tämä vaikuttaa myös Suomen suurimmassa musiikkiliikkeessä, Vantaan F-musiikissa. Sielläkin alennushinnat katsotaan Thomannin sivuilta. Ne voi tarkistaa kotona ennen kauppaan lähtöä.

Hyöty ja harmi. Internet on ostajalle suuri apu, mutta myös harmi. Se tappaa shoppailun ja tinkimisen riemun. Kaupan ei enää kannata pitää tavaraa hyllyssä – asiakkaan hypisteltävänä.

Vesa Koivumäki

>>>>>>> Stashed changes