Pääkirjoitus: On jäähyväisten aika

Kun mietin tämän pääkirjoituksen aihetta, päässäni alkoi soida Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin kappale Jäähyväiset.

On jäähyväisten aika / sinä lähdet, minä jään / on jäähyväisten aika / hyvästi jää.

Tällä kertaa tosin on niin päin, että olen itse se lähtijä. Tämä on viimeinen Vaasan Ikkuna, jonka teen. No, ensi viikon lehteä toki suunnittelen ja valmistelen, mutta tämä on viimeinen lehti, jonka tekemisessä olen mukana alusta loppuun.

Ikkuna on ollut hyvin kiinteä osa elämääni kymmenen vuoden ajan. Kesällä 2008 tulin töihin kesätuuraajaksi, ja vähitellen aloin viettää talossa yhä säännöllisemmin aikaa.

Osa-aikainen työ on sopinut minulle paremmin kuin hyvin, sillä olen samaan aikaan suorittanut verkkaiseen tahtiin opintoja yliopistolle ja häärännyt myös yhdistyspuolella.

Olen viihtynyt täällä Ikkunan ja Pohjalaisen yhteistoimituksessa todella hyvin. Työkaverit ovat mahtavia, ja huono huumori lentää suuntaan jos toiseenkin.

Monta kertaa on jo pitänyt pyyhkiä silmäkulmia, kun olen sanonut heipat lomalle lähteville työkavereille. Odotan kauhulla viimeistä työpäivää, sillä silloin niitä nenäliinoja vasta tarvitaankin.

Lähtöni syy ei ole se, että olisin kyllästynyt työhön täällä. Tänä keväänä vain sattui tulemaan eteen niin mielenkiintoinen opiskelupaikka, että sitä oli pakko hakea. Ja kun kävi niin onnellisesti, että tulin valituksi koulutukseen, päätin, että tämä kortti on nyt katsottava loppuun asti.

Ikkunassa olen saanut kokea tekeväni lukijoille tärkeää lehteä. Meille tulee paljon juttuvinkkejä kaupunkilaisilta, ja ruusuissa ja risuissa julkaisemme viikoittain noin 50 paikallisen mielipiteitä. Myös lukijan kuvia tipahtelee sähköpostiin säännöllisesti.

Viime aikoina on kovasti painotettu sitä, että lukijoita pitäisi entistä enemmän ottaa mukaan lehdentekoon. Ikkunassa tämä asia on toiminut erittäin luontevasti koko sen ajan, kun olen ylipäätään tiennyt tämän lehden olemassaolosta.

Teiltä lukijoilta tulee myös nopeasti palautetta, jos jotakin oleellista puuttuu lehdestä tai jos olemme vahingossa julkaisseet virheellistä tietoa.

Vaikka omat virheet ärsyttävät, palautetta voi pitää merkkinä siitä, että lehti luetaan tarkkaan kannesta kanteen, ja sitä pidetään omana.

Vaikka oloni on nyt haikea, tekee Ikkunalle hyvää, että tänne tulee uusia tekijöitä ja että vanhoja kaavoja ravistellaan. Pitäkäähän te lukijat Ikkuna jatkossakin lukijaläheisenä lehtenä.

Elina Levijoki

>>>>>>> Stashed changes