Pääkirjoitus: Mitä jos kone putoaa, äiti?

Sunnuntainen lento-onnettomuus vetää hiljaiseksi. Mikä siinä on, että maantieteellisesti lähellä tapahtuvat asiat koskettavat aina enemmän kuin kauempana sattuvat? En muista, että Aasiassa tai Afrikassa tapahtuneista lentoturmista olisi kirjoitettu monta päivää, varsinkaan pienkoneiden onnettomuuksista.

Noin 85 000 asukkaan Uumaja on erityisesti rannikkosuomalaisille tuttu kaupunki. Tax-freen aikaan yhteistyö oli erittäin vilkasta, mutta sen jälkeen kasvoi kokonainen sukupolvi ilman suurempaa tietämystä lähimmästä naapuristaan. Minun nuoruudessani hippoja vietettiin tiiviiseen tahtiin niin laivalla, Uumajassa kuin Vaasassakin.

Laivaliikenne on ilahduttavasti elpynyt viime vuosien aikana. Kesäkuussa Wasaline teki kaikkien aikojen ennätyksensä: Wasa Expressillä kulki yli 25 000 matkustajaa.

Matkajännitystä ilmassa

Minua kylmäsi, kun näin lehtien otsikot sunnuntaina. Voin vain kuvitella, minkälainen hätä oli uhrien läheisten sydämissä sillä hetkellä. Olin edellisenä päivänä vienyt 8- ja 6-vuotiaat lapseni Vaasan lentokentälle. He lensivät Finnairin koneella tapaamaan sukulaisiaan Espanjaan. Matkajännitys oli leijunut ilmassa koko viikon, ja vielä kentälläkin poikani kysyi: Mitä jos kone putoaa, äiti? Minulle riittävän pelottavaa on, että joudun lähettämään heidät matkaan ”yksin”. Halasin ja tyynnyttelin häntä tiedolla, että Finnairin koneita ei ole tippunut lähes 60 vuoteen.

Kuolonuhreja vaatineita lento-onnettomuuksia yhtiölle on sattunut kaksi: 1960-luvulla kaksi DC-3 mallista konetta syöksyi maahan. Ensimmäiseen onnettomuuteen syynä oli ohjausvirhe, toisen syyksi kirjattiin huono näkyvyys ja viallinen korkeusmittari. Näitä asioita en tietenkään lapselleni kertonut, mutta itseäni rauhoittaa tieto, että Finnairin koneet ovat pitkään pysyneet ilmassa.

Maalla liikkujaksi

Olen jokseenkin lentokammoinen, mutta rakastan matkustamista, joten lennän. Muutamat kokemani ilmakuopat ovat lähestulkoon tehneet minusta maalla liikkujan. Intian lennolla turbulenssit olivat niin rajuja, että tunsin nousevani penkissä ilmaan. Aika on kuitenkin haalistanut kokemieni kauhunhetkien muistoa, ja odotan innolla ensi talven ulkomaanmatkaamme.

Miesystäväni harrastaa purjelentoa, ja olen luvannut joku päivä tulla hänen kyytiinsä. Purjelentokoneessa ei ole edes moottoria, vaan se liitää nousevien lämpimien ilmavirtauksien, rinnetuulien ja aaltovirtauksien varassa. Nähtäväksi jää, lunastanko koskaan lupaustani.

Katja Lahti