Pääkirjoitus: Mitä ihmiset rakastavatkaan

Taloudelliset arvot ovat toisarvoisia, kun Mustasaaressa päätetään tänä iltana kuntaliitoksesta Vaasan kanssa. En siis tiedä, mitä muutaman tunnin kuluttua tuleman pitää.

Kävi kuinka kävi, ihmettelen Tuntemattoman Hietasen tapaan Kui helvetin taval sitä voi oikke rakasta rätei ja lumpui. Tässä tapauksessa rakkauden kohde on kunta ja sen rajat.

Ajattelisi, että se nyt on aivan sama, mikä on kunnan nimi ja missä sen rajat kulkevat, kunhan elämä on muuten kohdallaan ja mieluummin parempaan suuntaan menossa.

Vasabladetissa julkaistu tutkimus paljastaa, etteivät ihmiset rakastaisikaan rätei ja lumpui, kuntia ja niiden rajoja, vaan sitä, mitä kieltä kunnassa pääasiallisesti puhutaan.

Vaasan seudulla peräti 83 prosenttia vastanneista pitää tärkeänä, että täällä on olemassa enemmistöltään ruotsinkielisiä kuntia. Vahvasti kasikielinen kunta ei riitä.

Millä päät saataisiin kääntymään? Jokainen Mustasaarelainen on käynyt Vaasassa miljoona kertaa ja aina ovat tulleet ymmärretyksi ja hengissä selvinneet takaisin omalle puolelleen.

Pelkoa ei pitäisi olla, mutta kuitenkin on. Minulta loppuu ymmärrys tässä asiassa, mutta jos sitä olisi, vaikka jollakin päättävässä asemassa olevalla, asioiden loppuun saattaminen olisi paljon helpompaa.

Meillä olisi Suomessa sote ja yksi iso kukoistava kaksikielinen Vaasa keskellä Pohjanmaata.

Vaalikummallisuuksia

Politiikan toimittaja Timo Haapala kirjoitti osuvasti. Hän kysyi, mistä eduskunnassa tietää vaalien lähestyvän? No siitä, että fiksutkin edustajat alkavat käyttäytyä kummallisesti.

Vaasan ja Mustasaaren liitosneuvottelut kärsivät juuri tästä syystä. Eduskuntavaalit ovat ovella ja ehdokkaat laskevat ääniä kylä kylältä, tupa tuvalta. Takit kääntyilevät.

Poliitikko, joka äänestää vastoin omaa vakaumustaan tai parempaa tietoaan suuremman äänimäärän toivossa, ei ansaitse luottamusta. Etenkin jos on niin ”rehellinen”, että kertoo sen somessa.

Some on siinä mielessä kiva, että siellä ehdokkaat vuodattavat tuntojaan, joita tuskin vaalitilaisuuksissa kuulisi. Torilla ollaan päivänpaisteisia ja jokaiselle makkaranpurijalle löytyy aikaa.

Somessa onkin toinen ääni kellossa. On niin raskasta, päivät kuluvat tien päällä ja illat mainoksia jakaessa. Työt ja perhekin pitäisi hoitaa.

Nyt jo pelkään tällaisten ehdokkaiden puolesta. Entäpä jos natsaa, se tietäisi neljää vuotta samaa rumbaa yhteen menoon.

Vesa Koivumäki

>>>>>>> Stashed changes