Pääkirjoitus: Levinneisyyskartat päivitykseen

Ilmastonmuutos on tosiasia. Tiedepiireissä asiasta ei enää väitellä, sen vaikutuksista ja etenemisnopeudesta kylläkin. Muutoksen voi havaita omassa pihapiirissäänkin.

Olin runsaat parikymmentä vuotta sitten kyläilemässä Turussa, katsomassa kaverini ostamaan taloa. Siinä pihapiirissä kasvoi pähkinäpensaita, päärynäpuu ja metsässä tammia.

Sovimme, että seuraavana päivänä ennen lähtöä Vaasaan, kaivamme metsästä muutaman tammen taimen minulle auton perälle. Niin tehtiin, vaikka ohimoissa jyskytti saunaillan muisto.

Kotona ensitöikseni istutin taimet ympäri tonttia, kastelin ja jäin odottelemaan – muutamaksi vuodeksi. Metsätammen levinneisyyskartta ei tosin luvannut suurta menestystä.

Toisin vain kävi. Nyt pihassa kasvaa turhankin monta komeaa, yli viisimetristä tammea. Kauan ne juurtuivat ennen kuin alkoivat kasvaa. Yksi odottaa yhä pyrähdystä pihakoivun katveessa.

Olen päätellyt, että ilmojen lämpeneminen on saanut tammet nyt pelmahtamaan. Metsätammen levinneisyysalueelle on kuitenkin matkaa 350 kilometriä meidän pihastamme.

Viime kesänä tammet innostuivat myös jatkamaan sukua. Terhoja tuli sankokaupalla. Niitä riitti muun muassa oraville piilotettavaksi, närhille ja vaimon kukkaruukkuihin salamatkustajiksi.

Pian piilosilla olo paljastui, kun terhot alkoivat lykätä vartta. Yhden onnistuin pelastamaan ”terhojentuhoajalta”. Siirsin sen Jukkolan jogurttiämpäriin ja kirjoitin tussilla kylkeen: Taisto tammi.

Siinä Taisto nyt kasvaa ja pukkaa lehteä kellarin harrasteluhuoneen ikkunalla. Sen kohtalo on vielä auki, sillä meidän piha ei kuulemma ”kaipaa enää yhtään uutta tammea”.

Ahdasta siellä saattaa tullakin, sillä ostin Kalifornian Muir Woodsin kansallispuistosta jättiläispunapuun siemeniä. Kylvin siemenet pakkauksessa mukana tulleeseen minikasvihuoneeseen ja laitoin ne ohjeen mukaan jääkaappiin 20 päiväksi.

Siellä ne kuvittelevat talven tulleen, kunnes nostan purkin lämpimään paikkaan ikkunalle. Punapuu kasvaa yli satametriseksi, mutta se ei ole minun murheeni, sillä puu elää yli 2 000 vuotta vanhaksi.

Tuossa ajassa Suomen ilmasto muuttunee punapuullekin otolliseksi. Kuka tietää, vaikka joskus tulevaisuudessa luonnontieteilijät ihmettelevät valtavaa punapuuta Vaasan Asevelikylässä – tammien ympäröimänä.

Punapuut ja tammet nimittäin viihtyvät hyvin yhdessä, ehkä myös minun ikkunallani. Kasvithan tykkäävät, kun niille lauletaan.

Vesa Koivumäki

>>>>>>> Stashed changes