Pääkirjoitus: Kohti ääretöntä ja sen yli

Juuri kun pääsimme taivastelemasta Seinäjokea, joka ilmoittautui Avaruuden pääkaupungiksi, pisti Vaasa paremmaksi: Merenkurkkuun on suunnitteilla oma avaruustalouden innovaatiokeskus Kvarkensat.

Iskikö kateus naapurin oivasta markkinointi-ideasta, vai onko ideassa jotain järkeäkin. Seinäjoellahan ei loppujen lopuksi ollut kysymys oikeasta avaruudesta, vaan lakeudesta kaupungin ympärillä.

No, nyt naapurukset ovat sitten molemmat tehneet avauksensa avaruusaikaan siirtymisessä. Suunnanneet katseensa ”kohti ääretöntä ja sen yli”, kuten Buzz Lightyear tapaa sanoa Toy Story -elokuvassa.

Ensimmäiset Suomessa tehdyt satelliitit on juuri ammuttu taivaalle ja jo viime viikolla Vaasan avaruustalouden työpajassa istui 40 henkeä katselemassa aiheesta PowerPoint -showta.

Nyt ei ainakaan voi sanoa, että olisimme jälkijunassa. Mieluummin olemme topparoikassa, joka rakentaa junalle rataa. Hulluilta tuntuvilla asioilla tienataa parhaiten, jos ne onnistuvat.

Pakko jakaa

Eduskunnan miljonääriedustaja Eero Lehti on osoittautunut varsinaiseksi Roope Ankaksi. Mies ostaa ruokakaupasta pakkaseen pian vanhentuvia sapuskoita alehintaan ja kiertää kirpputoreja.

Lehdestä tulee mieleen useasti hellimäni ajatus, että jos tänään Suomen kaikki varallisuus jaettaisiin tasan kaikkien kansalaisten kesken, todennäköisesti vuoden päästä rahat olisivat taas samoilla ihmisillä. Ja samat olisivat köyhiä, kuten vuotta aikaisemminkin.

Tämän teorian mukaan köyhyyden poistaminen Suomesta ei ole mahdollista, muuten kuin jakamalla rahat aina vain uudelleen ja uudelleen, kaikkien suomalaisten kesken.

Tätä jo tehdään, verotuksen muodossa. Harmi vain, keskituloisten kannalta, että Suomessa on niin vähän Lehden kaltaisia miljonäärejä.

Pulaa miljonääreistä

Suomessa melkeinpä vihtaan rikkaita, ja ollaan kovasti köyhän asialla. Tosiasiassa köyhän asialla ei voi olla ilman rikkaita. Tai, jos rikkaita olisi enempi, olisi helpompi auttaa vähempiosaisia.

Li Anderssonin ehdottama 800 euron perustulo, nelipäiväinen työviikko ja kuusituntinen työpäivä eivät olisi pelkkää katteetonta äänten kalastelua, jos Suomi vilisisi miljonäärejä.

Anderssonin ja muidenkin puolueiden puheenjohtajien kannattaisi olla edes yhdet vaalit rikkaiden asialla. Niiden, joille varallisuus Suomessa kertyy joka tapauksessa, teki mitä teki.

Vesa Koivumäki

>>>>>>> Stashed changes