Pääkirjoitus: Hyvä veronmaksaja huolissaan

Poljin viime viikon torstaina yhdystien ylittävällä sillalla ylämäkeen purkkaa jauhaen, ja viimeisen ponnistuksen kohdalla narahti – suussa.

Paikka perkele. Alaleuan takahampaassa oli ammottava aukko, ja sen terävät reunat raapivat kieltä, joka sinne itsepäisesti tunki koko ajan.

Sylkäisin paikan hanskalle ja laitoin muistoksi taskuun. Sinä päivänä asialle ei enää voinut mitään, mutta perjantaina voisi.

Soitin heti aamusta Vaasan hammashoidon ajanvaraukseen, josta ystävällinen naisääni kysyi henkilötunnukseni ja sanoi sitten, että minulla on aika kello 14.30 opetushammashoitolassa Hietasaarenkatu 18:ssa.

Ja kas, sehän oli työpaikaltani peräti 50 metrin päässä. Menin paikalle runsas kymmenen minuuttia etuajassa, ja samassa tuli hoitaja vastaan ja sanoi, että minua on jo odotettukin.

Tuokiossa olin selälläni hammaslääkärin tuolissa, ja pora surisi suussani. Pian kuulin, että valmista on. Sain syödä ja juoda heti, ja lasku tulisi kotiin.

Kun tulin ovesta kadulle, kello oli 14.30 ja legot taas kunnossa. Hoito kesti 10 minuuttia. Joskus istun vessassa kauemman – lehden kanssa.

Nyt odotan laskua, joka on jossain 30 euron tietämillä. Kaiken tämän jälkeen olen taas huomattavasti, ellen suorastaan iloisempi, niin ainakin ymmärtäväisempi veronmaksaja.

Sekundaa. Sunnuntain Hesarissa professori Heikki Hiilamo kirjoittaa pitkässä ja perusteellisessa artikkelissa, että sotesta tuli sekundaa. Suomi on saamassa nykyistä huonomman terveydenhuollon.

Syy on lyhykäisyydessään se, että poliitikot sotkivat yksinkertaisen idean vallan- ja rahanhimollaan. Soten piti olla terveydenhuollon integraatio, mutta siitä tulikin keskustan maakuntamallin ja kokoomuksen valinnanvapauden lehmänkauppa.

Kumpi on puolueille tärkeämpää, valta vai hyvinvointi? Sotessa tullaan näkemään vastaus, tosin sitä kutsutaan jo nyt Suomen heikoimmin suunnitelluksi uudistukseksi.

Alun perin piti luoda hoitoketjuja, joissa järjestäjä hallitsee kokonaisuutta ja potilas tietää, kuka kulloinkin vastaa hoidosta. Nyt muun muassa Pohjanmaan liitto vaatii, että lakiluonnos on hylättävä. Kulut karkaavat käsistä.

Sopimus. Minulla ja yhteiskunnalla on sopimus. Minä maksan kiltisti veroni, ja yhteiskunta pitää huolta muun muassa terveydestäni. Voin luottaa, että hammas korjataan tai saan parasta hoitoa, jos sairastun syöpään.

Mitäpä, jos yhteiskunta pettää? Jos sote vaatiikin lisää veroja, ja hoito huononee?

Vesa Koivumäki

>>>>>>> Stashed changes