Pääkirjoitus: Aivan onneton viherpeukalo

Muutin kevättalvella opiskelijayksiöstäni isompaan asuntoon. Ajattelin tuolloin, että nyt on aika päästää sisäinen puutarhurini valloilleen. Nyt minulla on nimittäin parveke ja lisäksi pöytä- ja hyllytilaa vähintään kaksinkertainen määrä edelliseen verrattuna.

Ei ole kuitenkaan ollut mitenkään yksinkertaista tämä kasvien sielunelämään tutustuminen. Hetken aikaa ne kukoistavat hienosti ja tuovat iloa, mutta sitten tapahtuu aina jotain.

Luulen, että mieleeni on liian vahvasti iskostettu se, että kasveja pitää muistaa kastella. Teen kaikkeni, jotta ne saavat vettä vähintään riittävästi.

On todella pirullista, että kuivumisen ja liikakastelun oireet näyttävät kasveissa niin samalta. Jos terälehdet ovat alkaneet muuttua ruskeiksi, olen tulkinnut sen johtuvan kuivuudesta ja lisännyt kastelun määrää.

Yhdessä kukkaruukussani sisäruukku ja suojaruukku olivat niin samankokoisia, ettei isomman ruukun pohjalle kunnolla nähnyt. Kun sitten kerran nostin sisäruukkua, huomasin, että pohjalla oli vettä monta senttiä, vaikka olin tulkinnut mullan olevan pintakuiva.

Todennäköisesti kasvin juuret olivat tukehtuneet jatkuvan vedessä lillumisen takia ja alkaneet mädäntyä. Päällisin puolin kuitenkin näytti siltä, että kasvi olisi kuihtumaisillaan.

Orkidea puolestaan alkoi pikkuhiljaa pudotella nuppuja ja kukkia. Varsinkin nuppujen irtoaminen säikäytti välillä, kun ne pamahtivat kukan takana olleelle peltitarjottimelle keskellä yötä.

Samaisesta orkideasta irtosivat myös lehdet yksi toisensa jälkeen, kun ruukkua siirsi, ja välillä jopa kasviin koskematta.

Orkidean piti olla helppo kasvi hoitaa, kunhan vain muistaa kylvettää sitä kerran viikossa. Ohjeessa luki, että kasvin pitää pysyä tasaisen kosteana mutta kuivahtaa kastelujen välillä. Mitenhän sekin käytännössä toimii?

En tiedä, minkälainen peruskurssi kasvienhoitoon liittyen pitäisi käydä. Turhan optimistisena ihmisenä ostan aina uuden kukan, jonka sitten pikkuhiljaa kuitenkin tainnutan kasteluhoidoillani.

Kerran tein jo päätöksen, että en osta yhtäkään kukkaa ennen kuin olen kunnolla perehtynyt niiden hoitamiseen. No, sitten kävi sukulaisia kylässä, ja he toivat uuden orkidean.

Nyt on siis taas yksi huollettava, josta ei muuten ole vielä irronnut yhtäkään kukkaa tai lehteä. Enpä olekaan kastellut sitä vielä!

Onneksi muovikukatkin ovat nykyään ihan nättejä.

Elina Levijoki