Pääkirjoitus: Sankaritekojakin tapahtuu

Lontoossa tehtiin taas terroriteko, ja sankaritekoja. Poliisit ja jotkut kadunkulkijat yrittivät oman henkensä uhalla pysäyttää puukkomiehiä.

Joka kerta, kun luen ja katselen televisiosta näitä tapahtumia, tulee mieleeni, että entä jos itse joutuisin keskelle terroristien hyökkäystä. Mitä tekisin?

Ensiksi tulee mieleen, että etsisin jotain kättä pidempää ja hyökkäisin raivosta kihisten ensimmäisen tappajan kimppuun.

Tai sitten hiipisin hänen selkänsä taakse ja tekisin yllättävän taklauksen. Saisin pian apuvoimia, ja terroristin aikeet olisi tehty tyhjiksi.

Helppo sanoa. Joopa joo, sanoo moni. Todennäköisesti tottelisin lontoolaisen naispoliisin huutamaa käskyä, että juoskaa henkenne edestä. Se lienee myös viisainta näissä tapauksissa.

Olen jonkin verran ihmetellyt sitä, ettei missään ole kerrottu tavalliselle kansalaiselle ohjeita terroriteon varalle. Tietysti käsketään painua matalaksi, mutta joskus olisi hyvä myös toimia.

Lontoossa jotkut kansalaiset toimivat, ja pelastivat ihmishenkiä. Taksikuski yritti ajaa terroristin yli ja nainen piti ovea kiinni, kunnes muut olivat paenneet takaoven kautta.

Jotkut ihmiset toimivat, useimmat juoksevat ja jotkut lamaantuvat. Oman käyttäytymisensä tietää vasta kun joutuu tositilanteeseen.

Taktiikka haussa. Anders Breivikin Norjassa tekemän joukkomurhan jälkeen pohdin, miksi joukkovoiman käyttö yksinäistä ampujaa vastaan ei toteutunut.

Breivik tappoi yksitellen 77 nuorta ympäri Utøyan saarta. Jo sillä määrällä ihmisiä olisi Breivik juostu kumoon huomattavasti pienemmin menetyksin.

Tässä on helppo miettiä, kuinka olisi pitänyt tehdä ja taktikoida. Entä, jos olisin itse kyyhöttänyt kiven takana tappajaa odotellen?

Voiko tällaista varten varautua? Ilmeisesti pitäisi, sillä tilanne alkaa olla kuten lontoolaisnainen sanoi tv-uutisissa, terroriteot ovat nyt uusi normaali.

Lyhyt riemu. Seinäjoella ei enää taputeta käsiä, mikäli on uskominen Vaasan keskussairaalan johtajaylilääkäri Auvo Rauhalaa.

Rauhala kertoo Pohjalaisessa, että Seinäjoen tuleva laajan päivystyksen keskussairaala saa velvoitteita ilman, että he saavat merkittävästi potilaita.

Vaasa on saanut kovan työn ansiosta runsaasti myönnytyksiä. Ministerit lupaavat, että mikään ei muutu, mutta laajan päivystyksen statusta ei tipu.

Lopputulos on se, että Seinäjoella opetellaan ruotsia vain muutaman potilaan tähden.

Vesa Koivumäki