Pääkirjoitus: Jännitys alkaa jo kohota

Taas on se aika vuodesta. Ilmassa on pientä jännitystä ja odotusta koko viikon, niin itsensä likoon panijoilla kuin sitä seuraamaan tulevilla.

Suosiiko sää, meneekö kaikki, kuten on harjoiteltu, kuka tulee katsomaan, näkyykö paljon tuttuja, ehdinkö joka paikkaan... Siinä mielessä pyöriviä kysymyksiä.

Kyse on tietenkin Vaasan suurimmasta yleisötapahtumasta, Taiteiden yöstä, jota juhlitaan torstaina.

Merkkaan Taiteiden yön kalenteriini joka vuosi, vaikka tiedän sen muutenkin: elokuun toinen viikko.

Taiteiden yöstä on tullut jo eräänlainen merkkipaalu. Silloin ovat vadelmat kypsiä, ja tuleva ohjelma pyörii päässä niitä poimiessa. Nytkin, kylmänä kesänä, vadelmat kypsyivät tälle viikolle.

Taiteiden yö on merkki syksystä. Silloin on vielä lämmin, mutta syksyn voi aistia. Vaasalaiset palaavat mökeiltään kaupunkiin, ja koulut alkavat seuraavalla viikolla.

Kesä alkaa olla ohi, ja elämä ottaa uuden rytmin. Mikä tähän saumaan sopisikaan paremmin kuin Taiteiden yö. Kaupunkilaiset kokoontuvat yhteen mukavissa merkeissä.

Torilla tärähtää. Ikkuna ja Pohjalainen kantavat Taiteiden yössä kortensa kekoon. Järjestämme torin uudella lavalla show’n nimeltä Suoria sanoja & sulosäveliä. Se on samalla virallinen Suomi 100 -tapahtuma.

Idea on aivan uusi. Torilla ei pauhaa rokki, vaan yli kolmituntinen kaupunkilaisten show. Suorasuut puhuvat ja poliitikot laulavat.

Eikä yleisön tarvitse seisoskella tuppisuuna, sillä puhujille voi esittää kommentteja tai vastaväitteitä. Yleislaulussa saa tuulettaa kitapurjeitaan niin paljon kuin huvittaa.

Jännittävää on. Katsotaan, mitä tulee tapahtumaan. Sunnuntain laulutreeneissä housebändi Wild Bananan ”pojat” yllättyivät siitä, millaisia artistilahjakkuuksia valtuustossamme istuu.

Tulkaa ihmeessä kuuntelemaan.

Raivostuttavaa. Tästä päästäänkin sujuvasti Ylen joka tiistain suoraan lähetykseen Tukholmasta, eli Allsång på Skanseniin.

Se on suomalaiselle jäärälle raskasta katsottavaa. Kuinka voi kaikki olla niin positiivista, hymyä, käsikynkkää keinumista ja täysillä laulamista.

Ainakin minun Facebookissani alkaa tapahtua tiistaisin aina kello 21. Eräs kaverini kiteytti onnistuneesti suomalaistunnelmat kirjoittamalla: ”Eikö siellä perkele koskaan edes sada!”

Kuvittelin, mitä suomalaiset tekisivät, kun heille lykättäisiin mikrofoni yllättäen nenän eteen, ja kamera surraisi vieressä. Se olisi maailmanloppu, mutta ruotsalainen, hän innostuu kuin rokkitähti.

Vesa Koivumäki