Anna toisten sä talletella suuret setelit, ne multa pitkät vain saa.
Juuso Ahola lopettaa säestyksen ja antaa yleisön laulaa.
– Soita Ukkometso, karjaisee noin nelikymppinen mies yleisöstä.
– Soita Paranoid, äijämeininkiä! vastaa Ahola ja soittaa kuin soittaakin Ukkometson.
Ja kun Suomi pelaa lätkää, se iskee joka jätkään.
Sitten yleisö pyytää Tapani Kansan Äidin pikkupoikaa.
– Katselivat toisiansa, poliisi ja Tapani Kansa, Ahola vitsailee Päivänsäteen ja menninkäisen melodialla.
Lauantaina ensimmäistä kertaa pidetty Ikkunan Juomalauluilta keräsi WsArenalle yli 200 ihmistä. Suuri osa heistä kävi konserttisalilla ensimmäistä kertaa, kertoo WsArenan Ari Rintamäki. Paikalle tuli yksittäisiä ihmisiä jopa Seinäjoelta asti.
Saaristojengi jätti mökkinsä. Mukana oli muun muassa joitakin saaristomökeiltään tulleita Aholan kavereita, kuten Tuula Mäkelä ja Niina Suokas.
– Jussi Raittinen on tuttu kaikille 1960-luvulla syntyneille, mutta tulimme katsomaan yhteistä kaveriamme Juusoa Stratogangsterseista, Mäkelä kertoo.
He odottivat varsinkin Vaasan rannat -kappaletta, koska olivat koko kaveriporukka tutustuneet toisiinsa saaristomökeillään.
– Asumme kaikki kaupungissa, mutta vietämme kaiken vapaa-ajan saaristossa. Jos siellä on rospuutto, eikä sinne pääse veneellä tai kelkalla, olemme silti tiiviisti yhdessä viikonloppuisin, Mäkelä kertoo.
Raimo Horttana ja Urpo Kotanen juttelivat baaritiskillä. Kotanen oli tullut laulamaan Vaasan Vähästäkyröstä.
– Lähdimme jo hyvissä ajoin. Tällaista me tarvitsemme, sen takiahan me tulimme tänne Vähästäkyröstä asti, Kotanen sanoo.
– Täällä on katso helppoa, tässä ei voi tehdä virhettä, hän kommentoi yhteislaulua.
Hän oli innoissaan monista paikalle tulleista kavereista.
– Täällä on samantyylisiä ihmisiä. Tämä on kyllä hieno juttu, yliveto!
Virsistä juomalauluihin. TenaSingersin ja Aholan jälkeen lavalle tuli Ikkunan päätoimittaja Vesa Koivumäki.
– Kun isoveli Pohjalainen järjestää virsilauluiltoja, niin ajattelimme, miksi Ikkuna ei pitäisi Juomalauluiltoja, hän sanoi, sai ihmiset taputtamaan villisti ja aloitti:
Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin. Linnut lauloi ja kimmelsi taivaan kuu.
Samaan aikaan Aholalla tuntui olevan paljon tuttuja yleisössä.
– Kaikki tuntevat apinan, mutta apina ei tunne ketään, hän kuittasi.
Ahola teki pitkään trubaduurikeikkaa, mutta keikkailee nyt enemmän Stratogangstersin kanssa. Hän on vetänyt paljon yhteislauluiltoja Levillä, mutta myös muualla Vaasa mukaan lukien.
– Ehkä vajaa 10 vuotta sitten vedettiin Kai Turpeisen kanssa lauluja rantalaiturin terassilla, hän muistelee.
Vaikka kitarasta katkesi kieli jo toisen biisin kohdalla, ilta päätyi plussan puolelle.
– Mukavaa, huikeaa, porukka oli todellakin mukana!
Raittisella vahva ääni. Illan tähti oli muusikko Jussi Raittinen, joka kertoi kappaleiden taustoja ja osasi taitavasti johtaa yhteislaulua. Hän aloitti esityksensä jutustelemalla.
– Anna mennä vain! kärsimätön yleisö huusi, jotkut miehet nousivat ottamaan kännykkäkuvaa muusikosta, ja Raittinen aloitti:
Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa…
Raittinen mietti etukäteen joitakin asioita. Minkä ikäistä yleisö on ja tuleeko sitä paikalle? Lisäksi hän on laulattanut ihmisillä enemmän klassikoita suomirockin sijaan eikä tiennyt, osaavatko ihmiset kappaleita.
Vaikka Raittinen kävi usein Vaasassa 1960–70-luvuilla, sen jälkeen hän on käynyt lähinnä Etelä-Pohjanmaalla.
Huolet olivat turhia. Yleisöä oli rutkasti, ja väki lauloi mukana.
Esityksestä kuuli, että Raittisella on 73-vuotiaaksi vahva ääni. Harjoituksen lisäksi sitä auttavat muutkin asiat.
– En ole koskaan oikein tupakoinut, mutta sekään ei ole pahinta. Pahinta on valvominen. Kun on väsynyt, ääni ei pelaa.
Pitkän linjan muusikko pystyy vetämään keikoilla The Boysin kanssa puolentoista tunnin setin tai jopa kolmen tunnin settiä.
Samoin kitaran soundi kuulosti jylisevältä. Kun hän löi kanteen, se toimi kuin basso.
– Siinä on erittäin paksut kielet, jotka soivat kovaa, sekä erilainen viritys, jonka keksin laiskana pikkupoikana.
Raittinen vitsaili yleisön kanssa mielellään, opetti taputtamaan oikein ja kehui erään pariskunnan mielikuvitusta, koska he tanssivat välispiikin aikana ilman musiikkia.
– Olin kaikin puolin positiivisesti yllättynyt, että jengi oli noin hyvin mukana. Uskon, että sana kiirii, että täällä oli mahdottoman hauskaa ja tämä oli kova juttu!
Tiina Juujärvi
