PUNNITTUA PÖRINÄÄ: Tiesittekö, että Vaasan eläkeläisillä on monen muun toiminnan ohella myös sellainen digikamerakerho, jonka ulkojäsenenä minäkin toimin? Katsellaan toistemme kuvia, analysoidaan, tehdään kuvausmatkoja, perehdytään kameratekniikkaan yms.
Myös ”muka” leikkimieliset kuvakilpailut aina välillä kuuluvat ohjelmaan. En nyt haluaisi jurnuttaa, mutta olisin kyllä toivonut puheenjohtajalta ja muilta osallistujilta hieman luovempaa ja näkemyksellisempää otetta valokuviin, jotka olin ottanut.
Eläinaiheisessa kilpailussa minun satiaisesta ottamani kuva diskattiin! Perusteluina kuvan suttuisuus ja huomiopisteen väärä sijoittelu.
No, kyllä minä kritiikkiä kestän, vaikka mummosta ottamani henkilökuva oli kuulemma alivalottunut. En halunnut käyttää kylmää ja kalpeaa salamavaloa, vaan kuvasin vallitsevassa valossa. Onko se minun syyni, jos siellä ruumishuoneella on niin huonot valot.
Puheenjohtaja (Raimo Vahtera) arvosteli myös maisemakuvaani, että muuten hyvä, mutta horisontti on vinossa! Ei ymmärretä, että pyrin autenttisuuteen. Olin just ollut pitkällä illallisella Ernstissä, ja kun kävelin rantaan, voin vakuuttaa, että se horisontti oli kallellaan.
Alastonkuvaustakin kokeilin, mutta naapurit tulivat pihalle pällistelemään, että mitä se tuolla parvekkeella munasillaan pyörii.
Vahtera aina tolkuttaa, että valokuva synnytetään päässä. Joopa joo. Että mitä sitä edes kameraa hankkimaan, räpsyttelet silmiäs vaan.
Myin auton pois ja ostin oikein tolkun kameran. On kyllä semmoset digitaalit, että ohjekirjakin on melkein raamatun paksuinen.
Siinä on perämoottori vai moottoriperäkö se nyt on, sillä kun paukutan menemään, niin rutina vaan kuuluu, ihan kuin rynnäkkökiväärillä lasettaisi. Ja teleobjektiivi on melkein puoli metriä pitkä. Kyllä kohta nähdään, kellä on horisontti vinossa.
Allu Tuppurainen
PS. Olin Onkilahdella kuvaamassa jäiden lähtöä. Arvelin saavani muutaman hyvän kuvan, mutta eiväthän nämä nykyajan kamerat toimi veden alla.
