Kansanedustaja Susanna Koskella (kok.) oli kesällä aikaa miettiä, kun hän mursi jalkaterän kehräsluunsa pyöräillessään.
Koski kertoi viime vuodestaan, kun oli arpomassa Ikkuna-festivaalin 94 palkintoa sekä iPadia.
Kosken jalka oli paketissa vain kuusi viikkoa, mutta hän alkoi ajatella ihmisiä, jotka ovat normaalistikin liikuntarajoitteisia.
Kun kädet olivat kiinni kepeissä, asioiden hoitaminen vei paljon aikaa ja onnistui eri tavoin Helsingissä ja Pohjanmaalla.
– Koko kuuden viikon aikana apua tarjottiin kolme kertaa, ja hekin olivat ulkomaalaisia, Koski kertoo.
Helsinki-Vantaan lentoaseman turvatarkastuksessa kepit piti jättää pois ja kävellä ilman niitä metallinpaljastimista. Lentoaseman kesätyöntekijä tarjosi liikkumiseen lastenrattaita, koska ei tiennyt aseman pyörätuoleista.
Yllättäen Helsingin ja Pohjanmaan välillä oli eroa.
– Ajatellaan, että Helsingissä kaikki on todella lähellä, mutta Vaasan kokoisessa kaupungissa elämä on aidosti helpompaa, jos pystyy ajamaan autolla.
Vaasassa hän pääsi ajamaan hyvin kauppojen parkkipaikoille, mutta Helsingissä konkkasi kauppaan kävelykepeillä reppu selässään.
”Traktorimarssi kuin talvisodasta.” Kansanedustajalla on nyt takanaan ensimmäinen vuosi ja risat. Vuosi oli erikoinen.
– Alussa monilla oli toiveikas tunnelma, kun hallitus oli saatu juuri muodostettua.
Sitten Suomeen alkoi tulla turvapaikanhakijoita. Kun Tornioon tuli tuhansia ihmisiä, tilanne tuntui Koskesta lohduttomalta.
Eduskuntaan noustessaan hän joutui perehtymään uusiin asioihin, koska aloitti liikenne- ja viestintävaliokunnassa sekä maa- ja metsätalousvaliokunnassa.
Siellä odotti seuraava lannistava asia: suomalaisen ruuantuotannon kriisi. Tuottajien tilanne paheni Venäjän pakotteiden vuoksi, ja Seinäjoella sijaitsevalla Maaseutuvirastolla oli ongelmia maksaa viljelijätukia.
Koski on tyytyväinen, että oli ensimmäisiä, jotka kritisoivat rajusti Maaseutuvirastoa. Pian muutkin yhtyivät kritiikkiin.
Mieleen jäi varsinkin traktorimarssi Helsinkiin.
– Seisoin traktorin katolla Senaatintorilla, räikät soivat, traktorit ottivat kierroksia. Meininki oli kuin jostain talvisodasta. Kaikki tuottajat olivat yhdessä rintamassa.
Suurin oivallus oli yksityiselämä. Maaseutuvirasto ei ole ainoa esimerkki julkisen sektorin tehottomuudesta, vaan Kosken mukaan keskushallinnossa riittäisi paljon haravoitavaa.
Monelle esimerkiksi yrityselämästä tulleelle eduskunta tuntuu hitaalta. Kosken mielestä hallitusohjelmassa olevat asiat rullaavat, mutta eduskunnalla ei ole mekanismia turvapaikanhakijoiden kaltaisten yllätysten ratkaisemiseksi.
– Eduskunta on hidas isoissa ja yllättävissä kysymyksissä.
Kosken suurin tavoite on nyt se, että hallitusohjelma toteutuisi. Valtion velkaantuminen saataisiin kuriin, työllisyys paranisi ja maataloustuottajat saisivat enemmän rahaa tuotteistaan.
Itse hän oppi jalan murtumisen myötä myös yksityiselämän tärkeyden.
– Suurin oivallus, mitä olen saanut kokea, on se, että minun ei tarvitse omistaa elämääni politiikalle, vaan minulla voi olla myös omia juttuja.
Muillakin kansanedustajilla on perheitä, lapsia ja pieniä lapsia.
– Olisi hienoa, että elämässä olisi muitakin asioita kuin työ, vaikka tunnen siihen valtavaa intohimoa.
Tiina Juujärvi
