Mustasaaren aikuisopistolla kokoontuu joka keskiviikko kello 9.30–12 ryhmä aivoverenkiertohäiriön saaneita.
Juttutuvassa luetaan ajankohtaisia asioita lehdistä, keskustellaan, tehdään erilaisia asioita yhdessä ja käydään vierailuilla.
Tällä hetkellä kuuden hengen suomenkielistä ryhmää vetää Leena Havu-Erhie. Aikuisopistolla toimii myös ruotsinkielinen Juttutupa.
Aivoliiton Juttutupa aloitti toimintansa Vaasassa kymmenisen vuotta sitten. Vuonna 2010 Juttutupa kuitenkin loppui Vaasassa ja siirtyi Mustasaaren aikuisopistolle, kun rehtori Rose Heir käynnisti toiminnan siellä. Juttutuvalla ei ole minkäänlaista kuntarajaa, vaan paikalle voivat tulla kaikki halukkaat.
Jokaiselle jotain. Juttutupa-kurssi on tarkoitettu kaikille aivoverenkiertohäiriön saaneille, joilla on afasia eli puheen ymmärtämisen ja tuottamisen häiriö, mutta Mustasaaren ryhmässä kaikki ovat tällä hetkellä puhekykyisiä. Puhekyvyttömät voivat osallistua kurssille avustajan kanssa tai he voivat käyttää apuvälineitä kommunikoimiseen.
– Jokainen on tervetullut omana itsenään. Puhekyvyttömät osallistuvat omalla tavallaan. Meillä on ollut aikaisemmin afasiastakin kärsiviä, ja osallistuminen on onnistunut hyvin, Havu-Erhie kertoo.
Juttutuvassa jokainen kokoontumiskerta yritetään pitää hieman erilaisena.
– Joka kerralla on hieman eri teema. Pyrimme siihen, että jokaiselle olisi jotain heitä kiinnostavaa, Heir kertoo.
Kevätkaudella luvassa on vielä muun muassa kevätretki, vierailijan käynti, pelejä ja ulkoilua. Juttutuvan ohjelma on suunniteltu kävijöiden toiveiden pohjalta.
Vertaistukea ja asioiden jakamista. Juttutuvassa kävijät ovat pitäneet toiminnasta. Ryhmässä on vielä jopa henkilöitä, jotka ovat olleet mukana toiminnassa alusta saakka.
– Juttutupa on ollut mukava viikon katkaisija. Tätä aina odottaa, ja paikalle on mukava tulla. Muilta saa hyvää vertaistukea, ja parasta on se, että saa olla oma itsensä, yksi alkuperäisjäsenistä, Kari Fahler, kertoo.
Myös uudet ihmiset pääsevät nopeasti osaksi ryhmää.
– Olen käynyt Juttutuvassa syksystä asti, ja olen päässyt hyvin mukaan. Kaikki jakavat samat murheet, Tauno Säynätsalo jatkaa.
Havu-Erhie kertoo huumorin olevan ryhmässä tärkeää, ja kaikki tukevat toisiaan. Hän kuitenkin muistuttaa, että kyseessä ei ole terapia.
– Tämä toimii kohtaamispaikkana, jossa jutellaan ajankohtaisista asioista. Juttutupaan tullaan tapaamaan ystäviä. Osallistujat saavat toisiltaan vertaistukea, mutta tämä ei silti ole terapiaa.
Havu-Erhien mukaan ryhmään mahtuu myös uusia jäseniä.
– Toivoisin, että ihmiset uskaltaisivat tulla tänne omana itsenään, eivätkä jäisi yksin kotiin. Elämä on sairastumisen jälkeen toisenlaista, mutta se voi silti olla hyvää.
Milja Lammi
