Muut

Syvien metsien mies

  • Vaasa

PUNNITTUA PÖRINÄÄ: Siunattu kesä, nyt loppui tv:n äärellä istuminen! Ulos luontoon ja keuhkot täyteen raikasta metsän ilmaa. Tosin koivun siitepölyn takia piti aloittaa allergialääkitys, ja mukana metsäretkellä on inhalaattori, inha juttu.

Luontoäidin helmassa tunnen olevani kotonani, siellä kiire unohtuu.

Elämä kaupungissa on kuin räppärin biisi: hirvee meno ja meininki, eikä sanoista saa selvää. Kiire on iskostunut kaikkialle: tv-ohjelmien lopputekstitkin ajetaan niin nopeasti, ettei niitä ennätä millään lukea. No, se on varmaan siksi, etteivät syylliset paljastuisi.

Tunnen olevani syvien metsien mies, joka tarkkailee ja havainnoi ympärillä olevaa luontoa ja lukee sitä kuin avointa kirjaa, jos tällainen klisee sallitaan. Tuossa läheiseltä rakennustyömaalta karannut styroksilevy, tuolla puolittain maahan hautautunut Rosenlewin jääkaappi, lammen kimaltelevan pinnan läpi voin erottaa vanhan, varastetun Jopon.

Koska on mahdollista, että täällä melkein kilometrin päässä kaupungin keskustasta voi törmätä itseensä metsän kuninkaaseen karhuun, laitan iPhonen kaiuttimen täysille ja Cheekin soimaan. Sudet, karhut ja musiikin ystävät kavahtavat näitä sivistyksen ääniä.

Maasto on vaativa ja rankka, äsken meinasin takertua lillukanvarteen, ja myös TVH:n aikoinaan levittämä vieraslaji tappajalupiini eksyi näköpiiriini.

Navigaattorini opastamana saavun vihdoin laavulle, mutta tyrmistykseni on melkoinen, kun huomaan, ettei tänne ole vedetty lainkaan sähköjä! Olin siis raahannut ostamaani sähkögrilliä aivan turhaan. Erämiesvaistoni ansiosta otin onneksi mukaan myös MSR Reactor -kaasukeittimen.

Laitan hiilikuituiset, tyvestä jousitetut kävelysauvani laavun seinää vasten ja avaan vaeltajan retkituolini ja alumiinisen Vango Pioneer -klaffipöydän. Tarkistan Polar M400 GPS -urheilukellostani sydämen sykkeen, kuljetun kilometrimäärän ja askelten lukumäärän sekä siihen liittyvän kalorien kulutuksen.

Tämä jo hieman vanhanmallinen laitteeni ei osaa vielä määrittää luovutetun hien määrää eikä punasolujen mahdollista uusiutumista, joten päätän hankkia ensi tilassa uudemman version.

Otan taskustani Fisherman-retkisytyttimen ja alan tehdä tulta kaasukeittimeeni.

Hieman pettyneenä ajattelen Metsähallituksen toimia. Jouduin kulkemaan pitkospuiden yli, jotka oli laitettu suokosteikon ylittämistä varten, mutta kauhukseni horjahdin sen verran, että toinen retkeilykenkäni – maksoivat muuten 209 euroa – pääsi kastumaan.

Onko tosiaan niin, ettei Metsähallitus olisi voinut kuivattaa ja ojittaa tätäkin suolämpärettä tai laittaa pitkospuille edes kaiteita?

Kaivan esille vaeltajan kiikarini ja silmäilen ympäristöä. Äkkiä havaitsen puiden lomassa jotain liikettä ja harkitsen jo hätäraketin ampumista, mutta sieltä tuleekin vain joku eläkeläismummo sienivasunsa kanssa ja alkaa tehdä nuotiota.

Koska nuotiosavun hengittäminen on taatusti karsinogeenista ja epäterveellistä ja se haiseekin pahalle, pakkaan retkeilyvarusteeni ja vaellan puolen kilometrin päähän autolleni.

Allu Tuppurainen

PS. Olin pudottanut autonavaimeni ja jouduin soittamaan 112:een. Mielestäni epäasiallista kielenkäyttöä hätäkeskuksen päivystäjältä!

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Jaa artikkeli
    Lounaspaikka