Muut

Rakkaat vaasalaiset

  • Vaasa

PUNTAROITUA PÖRINÄÄ: Vuonna 1987 muutin Vaasaan, koska tiesin taide-elämän täällä kaipaavan radikaalia uudistumista.

Poliittisella tasolla käytiin kovia kiistoja uuden teatteritalon rakentamisesta. Itse tietysti vastustin sitä voimakkaasti, koska näyttelijänä tiesin uuden näyttämön ja näyttämöaukon valtavien mittasuhteiden olevan sitä kokoluokkaa, että joutuisin rooleissani ”näytelmästä riippuen” kävelemään kohtuuttoman pitkiä matkoja ja tietysti ilman kilometrikorvauksia.

Myöhemmin, kun kehityin entisestään näyttelijänä ja sain vaikutusvaltaa valita roolejani, valitsin yleensä roolit, joissa sai istua, mikä antoi tietysti sysäyksen alkaville peräpukamille. Myös musikaalien tanssinumeroissa koin, että tuolin mukana raahaamisesta oli haittaa.

Jostain syystä olin harvoin mukana sen Shakespierun, ”vai mikä se kynäilijä oli”, näytelmissä. Siitä huolimatta yleisö rakasti minua, mutta avioliittotarjouksia tuli kuitenkin luvattoman vähän.

Herkkänä taiteilijana olen aina halunnut panna itseni täysillä likoon, mutta siitä huolimatta ehdotukseni pukuhuoneeseeni sijoitettavasta porealtaasta ei saanut vastakaikua.

Sittemmin jäin eläkkeelle, mutta taidemaailma ei ole vielä kokonaan minua menettänyt, sillä käyn neuvotteluja osallistumisestani mahdollisiin tosi-tv:n korkealaatuisiin tuotantoihin Julkkikset kuivilla ja Huippupallit haussa.

Myös teatterivierailut ovat mahdollisia edellyttäen tietysti, että kyseiset näytelmät ovat taiteellisesti tarpeeksi korkeatasoisia, eli vähintään liiton taksa.

Nyt kuitenkin aion suunnata lahjakkuuteni kirjoittamiseen. Kuten tapana on, voisin tehdä ruokaohjekirjan: Rauli Allanin parhaimmat pyörykät. Ja jonkinlaiset muistelmat tietysti; muistelmien tekemisen aloitan heti, kun muistiterapiani on päättynyt.

Allu Tuppurainen

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

    Jaa artikkeli
    Lounaspaikka