PUNNITTUA PÖRINÄÄ: Ajelin kevättalvella Tampereen suunnasta Vaasaan.
Lumisohjo ja rapa lensivät, pyyhkijät vatkasivat, pissapoika oli koko ajan käytössä ja tuulilasinpesunesteen haju tuli ilmastoinnin mukana sisälle, kunnes neste loppui.
Satuin siihen Frantsilan Kehäkukka-kasvisravintola-myymälän kohdalle ja poikkesin kahville, ja kun lasin vettä sai samaan rahaan, hain autosta ämpärin ja pyysin siihenkin, että saan pissapoikaan nestettä.
Ostin myymälästä vielä Luontoäidin virkistävää jalkavoidetta ja Tyyneyden yrttiuutetta, joka rauhoittaa ja helpottaa myös unen saantia.
Sen tyyneyden yrttiuutteen kaadoin auton pissapoikaan, kun se pesuneste oli haissut niin pahalle.
Ihmisillä on tapana huoltaa autojaan, muttei itseään, sanotaan, joten riisuin siinä Frantsilan Kehäkukan rappusilla kengät ja sukat ja voitelin jalkani sillä luontoäidin virkistävällä jalkavoiteella.
Seuraava pysähdyspaikka oli Parkano ja Hesburger. Olin poikkeuksellisen väsynyt, joten taas piti ottaa kahvi, ja Hesessä kun olin, niin tietysti mahtava tuplahampurilainen.
Hampurilainen ei kuulu varsinaiseen ruokavaliooni, vaikka nuorekas olenkin. Katselin syrjäsilmällä, kuinka paikkakunnan nuoriso siitä selviää, ja koetin tehdä perästä.
Ensimmäinen puraisu ja majoneesi karkasi suojapaperiin, toisella puraisulla majoneesi-ketsuppiyhdistelmä valui sormille ja peitti osan naamaa, kolmas haukkaus ja sipulirenkaat ja kurkkusiivu olivat jotenkin päätyneet oikean käden hihansuusta sisälle. Hihaa tyhjentäessäni en huomannut, että se jauhelihapihvi kastikkeineen valahti rinnuksille. Ei se hampurilainen kuitenkaan hassumpi ollut. Vaihdoin autossa puhtaan paidan ja jatkoin matkaa.
Seuraavana Jalasjärvi ja Juustoportti. Ei ehkä olisi pitänyt laittaa sitä tyyneyden yrttiuutetta pissapoikaan, tuoksu oli kyllä hyvä mutta rentoutti ja väsytti ihan vietävästi.
Koska se Hesen hampurilainen oli mennyt enimmäkseen rinnuksille, päätin vielä syödä jotain.
Juustoportillahan on ne ilmaiset juustomaistiaiset, ja kun tiedän, kuinka hankalaa niillä pienillä cocktailtikuilla on maistiaisjuustoja syödä, pidän aina mukana omat ruokailuvälineet.
Konjakkijuusto, viinitarhurinjuusto, brandy-pähkinäjuusto, GR Grand Reserve ym. Kaikki ne olivat tosi hyviä, ja kun siihen juustohyllyjen taakse oli vielä tullut maisteltavaksi jotain sipsejä tai sellaisia, niin kyllä siinä nälkä lähti.
Sitä kassan nättiä myyjätärtä en kuitenkaan oikein ymmärtänyt. Kun kävin pyytämässä servettiä, hän vain mulkaisi epäystävällisesti.
Allu Tuppurainen
PS. Asiakaspalveluun pitäisi noin yleisemminkin kiinnittää enemmän huomiota. Esimerkiksi Vaasan Prisman maistiaispöytien valikoimaa voisi laajentaa, ei niillä sapuskoilla nälkä oikein lähde.
