– Lähes kaikki raskaana olevat haluaisivat imettää, mutta harvoin täysimetys jatkuu toivottuun kuuteen kuukauteen saakka, imetystukiäiti Pauliina Polat avaa ristiriitaa imettämisen takana.
Imettämistä pyritään tukemaan imetystukiryhmässä. Ryhmä on avoin kaikille, joita imettäminen jollain tavalla koskettaa. Yksi voi olla raskaana, toinen imettää pikkuvauvaa, kolmas taaperoa ja neljäs haluta puhua aiemmista imetyskokemuksistaan.
Ryhmässä tärkeintä on keskustelu ja vertaistuki. Imetystukiäidit tukevat ja kuuntelevat, eivät tuputa ohjeita.
– Ryhmässä äiti saa uusia ideoita ja vahvistusta omille ideoilleen, toinen ryhmänvetäjistä, imetystukiäiti Niina Ylikoski kertoo.
Polat ja Ylikoski ovat kumpikin käyneet imetyksen perustietokurssin, tukiäitikurssin ja WHO:n imetysohjaajakurssin. Kuuntelemisen lisäksi heiltä löytyy tarvittaessa kasa käytännön neuvoja. He kertovat esimerkiksi, että moni pelkää turhaan maidon loppumista.
– Vaikka lapsen paino nousee, maitoa tulee kyllä riittävästi. Ei itkun tai rinnalla viihtymisen takana aina ole nälkä.
Kyllä äiti osaa. Neuvojakin enemmän imettäjät tuntuvat ohjaajien mielestä kuitenkin tarvitsevan luottamusta omaan itseensä.
– Lähipiiristä saa usein monenlaisia ohjeita. Ihmettely syö äidin luottamusta omaan kokemukseensa, Ylikoski miettii.
Moni kuulee jo raskaana ollessaan omalta äidiltään, ettei tämän imetys onnistunut. Ylikoski vakuuttaa kuitenkin, ettei samojen kokemusten tarvitse kulkea sukupolvelta toiselle.
– 70–80-luvulla oli todella paljon väärää tietoa, syöttötaukoja ja muita. Se tuhosi monta imetysyritystä.
– Naiset tahtoisivat imettää, mutta vaikeuksiin ei kovin helposti haeta apua. Moni ajattelee, että kyllähän korvikkeellakin kasvaa, Polat sanoo.
Saa tulla tuttipullon kanssa. Imetystukiryhmän tarkoituksena ei ole syyllistää äitejä, jotka eivät imetä. Polat ja Ylikoski vakuuttavat, että ryhmään uskaltaa tulla tuttipullon ja korvikkeiden kanssa.
– Ei imettämättömyys ole äidin syy. Moni jää asian kanssa todella yksin. Pettymys odotusten vastaisesti menneestä imetyksestä saattaa herättää tunteita vielä myöhemminkin, muissa elämäntilanteissa, Ylikoski miettii.
Ohjaajat toivovat Suomeen imetysmyönteisempää kulttuuria. Imetystä ei heidän mielestään pitäisi ihmetellä, mutta ei myöskään nostaa imettävää äitiä jalustalle.
– Imetyksen pitäisi olla yhtä tavallista kuin vaipanvaihdon. Ei sen tarvitsisi aina herättää niin suuria tunteita, Polat sanoo.
Hän kertoo erosta Suomen ja Turkin imetyskulttuurien välillä. Kun Suomessa annettiin ymmärtää, että puolitoistavuotiaan lapsen imettäminen oli jo hyvä lopettaa, Polatin miehen kotimaassa Turkissa ihmeteltiin, miksei hän enää imetä lastaan.
– Turkissa on ihan tavallista imettää 2-vuotiaaksi saakka.
Ylikoski toivoo, että imettämiseen kannustettaisiin jo sairaalassa. Vaasan sairaalan imetysmyönteisyys saakin kehuja.
– Valitettavan usein käy kuitenkin niin, että korvike on helpommin saatavilla kuin tuki imettämiseen, Ylikoski sanoo.
Imetystukiryhmä kokoontuu neljä kertaa syyskauden aikana. Ryhmä toteutetaan yhteistyössä Imetyksen tuki ry:n ja Vaasan Setlementin kanssa. Ensimmäinen kokoontuminen on 14. syyskuuta.
Anne Niskakangas
