Pitkän linjan rock-muusikko Henri Aalto konsertoi Brandossa Palosaarella lauantaina 23. huhtikuuta.
Vaasalaissyntyistä Aaltoa kuullaan tällä kertaa nelihenkisen kokoonpanon voimin. Hän julkaisi vastikään uuden albumin, joka kantaa nimeä Magnetic Tales.
Bändin kanssa paras. Aallon keikoilla nähdään yleensä kokonainen yhtye, mutta pieniä keikkoja on joskus hoidettu myös yhden miehen show’na.
– Välillä on oltu mies ja kitara -periaatteella. Nyt on kuitenkin tarkoitus tehdä keikkoja bändin kanssa.
Yhtyeen jäsenet ovat Aallolle aiemmilta vuosilta tuttuja, lahjakkaita muusikoita, joista basisti Mikael Skogberg on ollut menossa mukana peräti kymmenen vuoden ajan.
Rock-mies. Aallon tyyli mielletään usein rockiksi, mutta hänen musiikistaan on moneksi.
– Soitan usein rock-hengellä, mutta musiikissani on myös jazz-elementtejä ja progea. Muutamissa uuden levyn biiseissä käytin syntetisaattoria, jolla saa aikaan oikeastaan millaisia ääniä vain. Nämä kappaleet syntyivätkin usein siitä, että jokin ääni kuulosti kivalta, ja se lähti sillä käyntiin.
Uuden albumin kappaleet ovat syntyneet kolmen vuoden aikana.
Ideoita ja itsenäisyyttä. Luomistyö on usein spontaania. Joskus idea uutta kappaletta varten saattaa tulla niin nopeasti, että ajatus on saatava talteen siltä istumalta.
– Tallennan idean vaikka hyräilemällä melodian puhelimen muistiin. Näin siihen voi palata vielä vuosienkin jälkeen.
Tätä nykyä Aallolla on pieni kotistudio, joka mahdollistaa työskentelyn silloin, kun se hänelle sopii.
– On kätevää, kun voi olla riippumaton kenestäkään, eikä tarvitse varata aikoja studioon. Tai jos tuntuu, että juuri tänään ei huvita, niin ei tarvitse.
Soittotyyli on tavaramerkki. Keikoilla Aalto yhtyeineen esittää pääosin omaa tuotantoaan. Nuorena saatu innostus ja esikuvat ovat säilyneet matkan varrella ja vaikuttaneet hänen omaan musiikkiinsa. Aallolle on tänä aikana kehittynyt myös omanlaisensa kitarointityyli.
– Uskaltaisin sanoa, että peruselementit ovat tätä nykyä samat, mutta joskus keskityn esimerkiksi enemmän otelautaan kahdella kädellä ja joskus soitan enemmän plektralla.
Hanna Karpio
