Nykypäivänä melkeinpä kuka tahansa voi halutessaan kutsua itseään valokuvaajaksi. Sosiaalisessa mediassa näkyy loputon kuvavirta keskenään samannäköisiä kakkupaloja, vinoja horisontteja, lemmikkikuvia ja totta kai selfieitä, eli itse itsestä otettuja kuvia.
Digikameroilla voidaan ottaa samasta kohteesta vaikkapa satoja kuvia, joista yhden onnistuminen riittää.
Valokuvaaja Gunnar Bäckman haluaa viedä katsojat aikamatkalle 30–50-lukujen aikaiseen valokuvakulttuuriin Retrofocus-näyttelyssään. Valokuvagalleria Ibiksessä 29.11. asti avoinna olevassa näyttelyssä nähdään neljällä tuon ajan filmikameralla otettuja kuvia.
– Retrofocus on paitsi eräänlainen kameralinssi, myös ikään kuin sanaleikki. Retro-sana katsoo menneisyyteen, kun taas focus tarkoittaa tarkentumista. Näyttelyssä vähän kuin tarkennetaan menneisyyteen, Bäckman toteaa.
Vanhan ajan tunnelmaa. Kaikki näyttelyn kuvat on kuvattu vuoden sisällä. Neljä kameraa, joilla kuvat on otettu, ovat pääasiassa amatöörikäyttöön tarkoitettuja laitteita. Tämän takia Bäckman halusikin sisällyttää kuviin sitä tunnelmaa, jota kuvissa tuohon aikaan oli.
– Muutamat kuvista on otettu esimerkiksi ihmisistä, joihin törmäsin sattumalta kadulla. Yhdessä tällaisessa kuvassa näkyy selkeästi 50-luvun muotilehtien tunnelma.
Bäckmanin näyttelyä varten ottamissa kuvissa huomaakin selviä arkipäivän teemoja, kuten autoretkiä Ahvenanmaalla, lumisia aamumaisemia sekä isän ja pojan yhteiseloa. Kaikki kuvat ovat mustavalkoisia.
– Ihailen monia mustavalkokuvien mestareita, ja minua kiehtoo mustavalkokuvaus. Vaatii erityistä silmää korvata värit harmaan eri sävyillä ja nostaa valokuvassa esille mustan ja valkoisen vaihtelut.
Kameran ja kuvaajan yhteispeliä. – Laitteella on toki suuri osuus kuvan tunnelmassa, esimerkiksi joillain kameroilla saadaan aikaiseksi tietty kuvakulma. Kameroissa ei ole myöskään objektiivin vaihtomahdollisuutta, jolloin kuvan syväterävyyttä on haastavampi säätää. Kuitenkin kuvaajan silmä on se, joka huomaa tilanteet.
Siinä missä digikameralla voi helposti ottaa jopa useita kuvia sekunnissa, vaatii vanhan ajan filmikameralla kuvaaminen kärsivällisyyttä. Kamera tulee asetella oikein, ja valaistus täytyy mitata ennen kuvaamista.
– Digikamerasta näkee heti, onko kuva onnistunut vai ei. Filmikameralla kuvatessa saattaa mennä kuukausikin, että näkee kuvan ensimmäisen kerran. Se on aina hyvin jännittävää.
Usein samasta tilanteesta voi ottaa enintään kaksi kuvaa, sillä vanhojen kameroiden filmille mahtuu vain 8–12 kuvaa, koosta riippuen.
– Joissain tilanteissa tarvitsee spontaaniutta, mutta usein harkinta on parempi, sen näkee näissä valokuvissa.
Siiri Salo
